Ohimenevä vaihe koirat eivät kuitenkaan olleet, ja niinpä 19 vuotiaana (pienen taistelun, uhkailujen ja kiristyksen jälkeen) sain luvan hankkia oman koiran. Lupaan vaikutti varmasti suuresti toimimiseni 4H-dogsitterinä. Monet hoitokoirat majailivat meillä. Jotkut jopa viikonkin kerrallaan.
Kolmesta rodusta (greyhound, dobermanni, shetlanninlammaskoira) päädyin jo shelttiin, mutta greyhoundhan meille kuitenkin muutti. Sheltti olisi ehkä näppärän kokonsa ja monipuolisuutensa vuoksi ollut paras ratkaisu (vielä) autottomalle koiraharrastajalle, mutta siltikään en ole kertaakaan lopullista rotuvalintaani katunut.
Ensirakkauteni tähän rotuun on ollut äitini lapsuuden ystävän brindle narttu Tyyne, eli Lady Madonna.
Olin 13.v kun äitini lapsuudenystävä muutti vastapäiseen taloon kadun toiselle puolelle.
Heillä oli kaksi greyhoundia ja yksi sekarotuinen koira. Ulkoilutin kaikkia koiria usein, mutta Tyyne vei näistä kolmesta sydämeni. Se oli leikkisä, villi ja energinen tapaus...ja niin sekopää kuin vai puolivuotias greyn pentu voi olla.
Olen kuitenkin aina ollut heikkona kurittomiin koiriin. Mitä villinpi tapaus, sitä ihanampi. Koulutetut ja kaiken osaavat koirat eivät säväyttäneet silloin.
(nykyisin kylläkin, kun tiedän mikä määrä niiden kanssa on tehty töitä).
Tyyne perheineen muutti Helsinkiin, enkä sen jälkeen nähnyt sitä. Sittemmin omaa greytä hankkiessani kuulin Tyynen jo kuolleen :(
Tämän blogin loin melkopian aloitettuani eläintenhoitajanopinnot Louella. Halusin kaiken muistiin ja muidenkin iloksi jos aihe jotakuta sattuisi kiinnostamaan. Eläinalanammatista haaveilevat ovatkin kiitelleet tästä, mikä on ollut mukava kuulla.
Blogin osoitteessakin esiintyvä Likkis-nimi on nettinimimerkkini, joka syntyi kun halusin käyttöön nimimerkin joka ei liity oikeaan nimeeni, eikä ikääni voisi päätellä siitä. Mistäpä muusta sitä ensimmäisenä lähti miettimään kuin omasta koirasta; Likkis on Pimun pentuajan lempinimiä (pikku likka --> likka --> likkis). Eipä tuo nimimerkki kovin anonyyminä ole pysynyt, kun koiraharrastuksesta ja foorumeista on kyse; omista koirista ja muista kuulumisista tulee kirjoitettua jokatapauksessa siten, että olen täysin tunnistettavaissa :)
Nyt on kuitenkin kulunut jo vuosi valmistumisestani, ja blogin luonne on tietenkin muuttunut. Alunperin oli ajatuksena kertoa mitä jatkossa tällä alalla opiskelen, mutta koska en ole uusille kursseille (tai esim. koirahieroja opintoihin) vielä lähtenyt, niin on tämä blogi toiminut paikkana pohtia koiramaailman asioita sekä kertoa kuulumisiamme.
Olen onneksi onnistunut opintojeni jälkeen jäämään edes osittain alalle; työllistyin vakituisesti Mustiin ja Mirriin vuorotellen Nekalan ja Hervannan liikkeissä.
Työ ei ole suoraan koirien hoitamista, mutta sitä en itseasiassa ole niin toivonutkaan. Tarkoitus on kehittää nyt asiakaspalvelutaitoja, koska niitä tarvitaan kaikissa koira-alan töissä (ei ainakaan heti tule mieleen ainuttakaan hommaa jossa ei oltaisi tekemisissä myös koirien omistajien kanssa). Nyt olen perillä kaikista koiramaailman uutuuksista ja tapaan koiraihmisiä päivittäin. Työpaikka tarjoaa myös loistavat edut ajatellen omien koirienkin pitoa.
