Kahden viikon koirankoulutus kurssi saatiin juuri päätettyä kokeella, jossa oli sekä teoria että käytännön osuus. Arvosanani kurssista tulee olemaan 4.
Pari pistettä enemmän, ja olisi tullut 5! Tämä on niin raivostuttavaa. 
Vastaahan tuo nelonen toisaalta yläasteen 4-10 arvosanoissa jotakuinkin ysiä, ja käsi ja taideteollisessa olisin ollut tyytyväinen numeroon. Mutta koira jutuissa pyrin täydellisyyteen. Kyseessä on asia, jonka osaan ja joka on ennestäänkin niin tuttua....Ja sitten jää muutama piste saamatta jostakin aivan idiooteista tehtävistä. Idiooteista siinä mielessä, että olisin kyllä osannut vastata oikein. Muotoilin vastaukset vain paperille väärin tai sitten kaikki olennainen ei vain sattunut tulemaan mieleen juuri kokeen aikana.

Itse kokeessa oli vain neljä kysymystä, joista ensimmäinen ole ärsyttävä kompa, jossa tietysti kömmähdys sattui :)
Käytännön osuudessa piti hakea vihainen koira tarhasta, siirtää ulos kytketty vieras koira toiseen paikaan sekä lastata eräs koira kuljetuskärryyn ja pois sieltä. Pari miinusta tuli käytännön osuudessakin. Unohdin sulkea hoitolan käytävän oven vihaista koiraa hakiessa ja tutustua koiraan, jonka otin pois kuljetus kärrystä.
Jokseenkin vaikeaa kohdella tuttuja ja iloisia koiria vihaisina, kun niihin on ehtinyt tällä ollessa jo tutustua hyvin. Kyseiset "vieraat ja vihaiset" koirat olivat opettajan sakemannit sekä yhden oppilaan kaanaankoira  :)

Tämä ja edellinen viikko ovat olleet hyvin antoisat. Olemme olleet koko kaksi viikkoa melkeimpä pelkästään ulkona omien ja opettajamme koirien kanssa. Olemme opetelleet koiran käyttäytymisen tulkitsemista, koiran käsitelyä, sekä jäljestystä ja hieman kouluttamista.
Olen saanut ilokseni huomata, että Pimu omaa erittäin hyvät jälkityöskentelyn ominaisuudet, ja ennen kaikkea osaan nyt itse tehdä jäljen ja opettaa jäljestyksen alkeet koiralle.

Joskus viime kesänä yritimme kaverini kanssa opettaa jäljestystä Pimulle ja hänen koiralleen metsässä, mutta nyt tajuan, kuinka totaalisen pielessä meillä kaikki oli :D 
Jälki oli aivan liian kiemurainen ensimmäiseksi jäljeksi, muurahaiset valtasivat juusto kuutiot joita maahan heittelimme, eikä makupalaa ollut jokaisella askeleella. Ei edes tekemämme askeleen kohdalla, vaan jonnekin sinnepäin viskaistuna. Eipä ihme, etteivät koirat hoksanneet jutun juonta :)

Näiden parin viikon aikana opin paljon muutakin. Itseasiassa koko tämän parin kuukauden aikana olen oppinut valtavasti uutta. Eniten olen ehkä tyytyväinen siitä, että ajatteluni ei ole enään niin mustavalkoista. Näen asioista sekä hyvät että huonot puolet, ja osaan punnita asiaa niiden pohjalta.
Osaan ymmärtää toisten mielipiteitä. Ja tämä vasta on suuri taito minulta. Oinas horoskoopille tyypillinen minä, minä, minä- ajattelu on näkynyt minussa parhaiten juuri siinä, että en hyväksy muiden mielipiteitä. Kuuntelen toki mitä muilla on sanottavanaan, mutta vain minun mielipiteeni ovat olleet oikeita.

Ennen olin ehdoton koiran koulutuksen pakotteiden vastustaja. Suosin naksutinkoulutusta ja muita lempeitä otteita. Lähestulkoon halveksin palveluskoira ihmiten käskemistä, pakotteita ja sitä asennetta, mikä heillä on naksutinkouluttajia vastaan. (en kyllä edelleenkään hyväksy kielteistä asennatta naksutin koulutukseen)
Täällä olen saanut huomata, että pakotteillakin voi olla paikkansa koirankoulutuksessa.

Sana pakote on muutenkin hyvin väärin ymmärretty koirapiireissä. Kuvitellaan pakotteen olevan väkivaltaa ja alistamista. Tämä on kuitenkin hyvin kaukana todellisuudesta. Pakote voi esimerkiksi olla koiran paineistamista kun se käyttäytyy väärin, ja paineen lopettamista, kun se taas tekee oikein. Yksinkertaisimmillaan siis vaikkapa seuraamisharjoituksessa hihnan kirityminen tms. koiralle epämiellyttävä asia, aina kun se eksyy sivulta väärälle paikalle tai ei muuten keskity. Sitten kun koira taas tekee oikein, hihna tulee löysäksi ja koiraa kehutaan. Näin koira oppii, että oikein toimimalla se saa olla rauhassa, ja sillä on hyvä olla.

En silti aio käyttää pakotteita Pimun kouluttamiseen. Vinttikoirat ovat herkkiä ja ottavat nokkiinsa helpommin kuin vaikkapa sakemannit, jotka kestävät kovaakin käsittelyä, eivätkä ole moksiskaan. Opettajamme esimerkisi läiskäisi kädellä koiraansa takamuksen päälle, kun halusi opettaa sille nopeampaa reaktiota istu- komennolle. Muutamasta kerrasta koira oppi reagoimaan salaman nopeasti ja sen kasvoilta loisti tyytyväisyys, kun ohjaaja ei ehtinytkään läimästä sitä. "hähää. olinpas nopeampi!"  Ja näistä pakotteista huolimattakin, koira jumaloi ohjaajaa, ja haki kontaktia jatkuvasti.

Jos tekisin samaa Pimulle, saisin todennäköiseti aikaan vain sen, että Pimu loikkaisi pari metriä kauemmaksi joka kerta kun sanoisin sille istu....
Jokaisen koiran kohdalla tulisi huomioida yksilöllisyys. Minusta on väärin, jos sakemannin tai vastaavan "kovan" koiran hankkija alkaa automaattisesti kouluttaa koiraansa niillä samoilla pakotteilla ja otteilla, kuin kaikkia muitakin kouluttamiaan koiria. Jokaisen tuli tuntea useita eri koulutus malleja. Kovista koirista voi löytyä pehmeitä yksilöitä, joille saadaan vain pahaa aikaan kovilla otteilla. Kuten vastaavasti pehmeistä roduista voi löytyä kovia yksilöitä, joita kukaan ei hillitse lempeillä koulutus keinoilla.

 

Esa Harjulan opastuksessa saalisvietin harjoittelua Pimulle.....