Viime kirjoituksesta onkin vierähtänyt jo tovi. Selityksenä ihan puhtaasti viimeisin harjoittelu sekä näytöt.

Suoritin viimeisen työharjoittelun Etelä-Hämeen eläinhoitolassa koska yksi harjoittelu meidän on pakko tehdä koirahoitolassa, ja edellisethän olen ollut eläinlääkäriasemalla ja eläinkaupassa. Koulun Hurttahotellin lisäksi en ole muussa hoitolassa ollutkaan töissä, joten kokemus oli erittäin opettavainen.
Erityisesti pidin siitä, että tällä hoitolalla sai työskennellä eniten itsekseen, ja kun mitään tiukkoja päiväaikatauluja ei ollut olemassa, niin itselle tuli luotua omat rutiinit missä järjestyksessä hommia teki. Kunhan huolehti siitä että tilat ovat aina priimakunnossa jos asiakkaita oli odotettavissa paikalle. Useimmiten siivosin toimiston/myymälän ja koirapuolen heti aamusta, sillä toisinaan asiakkaita saattoi paukata paikalle ilmoittamattakin (esim. ruuan ostajat, tutustujat..).
Itsenäisellä työskentelyllä jos millä selvisi millaista olisi koirahoitolatyö yrittäjänä (siis käytännön työ hoitolalla, yrittäjähän tekee varmasti paljon muutakin). Moni luokkakaverini on tämän koulun jälkeen vannonut ettei omaa hoitolaa ikinä laittaisi pystyyn, mutta minun täytyy myöntää että itseä ajatus houkuttelee...Kaikesta siitä työstä, vastuusta ja vapaa-ajan puutteesta huolimatta. Aika näyttää..

Ja sitten ne näytöt...
Niistä on tullut stressattua ihan koko kevät. Mitä lähempänä ajankohtaa ollaan oltu, sen pahemmaksi on kasvanut paine pään sisällä. Vannoin joka välissä etten enään ikinä osallistu mihinkään koulutukseen mistä valmistutaan näytöillä. (vannoin myös etten mene ikinä autokouluun, koska siellä on inssi, missä arvostellaan ajotaito :D )

Näyttömme oli hyvin moniosianen. Minulle ensimmäinen osa oli puhelunäyttö. Sain siis sovittuna ajankohtana kaksi "asiakaspuhelua". Toisessa "asiakas" soitti minulle varatakseen kissallensa hoitopaikkaa hoitolasta. Toisessa "asiakas" taas oli hyvin,hyvin vihainen, koska oli hakenut koiransa eräästä hoitolasta kotiin, ja se oli alkanut raapimaan itseään hullunlailla sen jälkeen.
Ennen tätä näyttöosiota ihmettelin millainen puhelu voisi edes olla. Ja miten ihmeessä voisin pokkana esittää hoitolayrittäjää.
Näytön arvioija kuitenkin osasi hommansa. Täysi 10 niistä näyttelijän lahjoista. Tilanteeseen pystyi eläytymään samantien ja puhelu hoitui niin kuin sen olisi varmasti oikeastikin hoitanut. Tosin sain täydennettävää tästä näyttöosioista, koska jännitys teki kuitenkin tehtävänsä siltä osin etten paljoa tajunnut esim. kysellä asiakkaalta, jolloin epäselvästä tilanteesta (esim. rapsutteleva koira) olisi saanut enemmän selkoa.

Sitten oli 5pv mittainen käytännön näyttö, joka pitää tehdä hoitolalla. Itseäni lähimpänä sijaitsee tuo samainen Etelä-Hämeen eläinhoitola jolla olin silloin parhaillaan harjoittelussakin. Jännitys nakersi taas suoritustani, vaikka olin ollut harjoittelussa jo pari viikkoa ja hommat olivat tuttuja. Pahinta oli asiakaspalvelutilanteet. On täysin luonnotonta palvella asiakasta ja samalla tiedostaa se että joku tarkkailee ja arvostelee suoritustani :)
Jännityksessä unohtelin asioita mitä en normaalisti olisi unohtanut ja olo oli muutenkin "kuin sumussa". Viimeisenä päivänä paikalle saapui ulkopuolinen arvostelija Amiedusta. Merja Hellemann, eläinlääkäri ja ennenstään "tuttu" greyhound puoleltakin, mikä kasvatti painetta entisestään pään sisällä. Pelko oli kuitenkin aivan turha, sillä hän luotti hoitolan yrittäjän sanaan osaamisestani ja testasi itse osaamiseni vain laittamalla minut esittelemään hoitolan hänelle ja kyselemällä kaikkea mahdollista. Tuli enemmänkin tunne että tässä nyt jutellaan niitä näitä koirista/kissoista eikä olla missään näytössä.
Näytöstä tuli täydennettävää kissa puolesta, sillä en muistanut mitä tauteja vastaan kissojen kolmosrokote on (ja etenkin kissarutto olisi ollut tärkeää muistaa). Muuten käytännön näytöstä (varsinkin tämän viimeisen päivän osalta) jäi erittäin mukava olo.

Näytön yrittäjyys osiossa meidän piti etukäteen tehdä eläinhoitolan liiketoimintasuunitelma tarkkoine budjetointeineen ym. Louella pidettävissä näytönlähipäivissä meitä sitten haastateltiin vielä n.tunnin verran omasta liiketoimintasuunitelmasta. Tämä oli se näytönosio jota etukäteen pelkäsin kaikkein eniten. Varsinkin kun liiketoimintasuunitelman tekeminenkin oli jo melkoista tuskaa.
Näyttö olikin todella paha. Täydennettävää tuli monelle (minut mukaan lukien) eikä kysymykset olleet helpommasta päästä.

Lähipäivillä pidettiin myös ATK -osio, missä meidän piti laatia virallinen kuitti, sekä vastata asiakaskirjeeseen. Sekä itsearviointi haastattelu.
Näyttö kesti kaksi päivää, ja toisen päivän iltapäivällä oli myös valmistujaiset/kevätjuhla, mikä oli muidenkin alojen (puu, keramiikka, maaseutuala) valmistujaisjuhla.
Perinteiseen malliin jaettiin todistukset, stipendejä, ruusut ja komeat valkolakit (Länsi-Lapin ammatti-instituutin lippikset) :)
Meille eläintenhoitajille valmistuminen ei kuitenaan ollut vielä täysin selvillä, koska näytön tulokset tulevat vasta myöhemmin.

Koitti haikeat jäähyväiset luokkakavereille. Tämä on kyllä ehdottomasti ollut paras koulu ja luokka missä ikinä olen ollut. Kaikkia ihmisiä jää kaipaamaan. Kaikilta on varmasti oppinut jotain.
Puhetta oli myös että vuoden päästä pitäisi pitää luokkakokous (jotta ei ehditä vieraantua liikaa) :)
Toivotaan että näin käy, ja että yhteys säilyisi muutenkin.
Mutta koiraihmisiä kun kaikki ollaan, niin eiköhän sitä jossain aina joskus törmää... ;)

Nyt olen ollut kesäkuusta lähtien työtön eläintenhoitaja. :/
Täytyy kyllä myös myöntää etten ole kovin suurella tarmolla edes töitä etsinyt. Näyttöstressi on ollut niin valtava että nyt tekee hyvää olla hetki tekemättä mitään.
Vaikka on töitä tullut kyllä jo katseltuakin. Tampereella (ajokortittomalle) ainoat oman alan työt ovat oikeasaan vain eläinlääkäriasemat ja eläinkaupat. Molemmat kyllä kiinnostaa, ja niitä ensisijaisesti katselenkin. Mutta myynti/asiakaspalvelu työ esim. vaatekaupassa voisi myös olla mukavaa työtä mitä paremman (eläinkaupan) puutteessa myös tekee.
Oppisopimuksella voisin opiskellakin ohessa jotain. Mutta koulunpenkille muuten en kyllä muutamaan vuoteen aikonut (opintotuella eläminen on rankaa kituuttamista...).