Jokainen työpäivä eläinlääkäriasemalla on oikeastaan samanlainen. Suunnilleen samat hommat päivästä ja viikosta toiseen. Silti jokainen päivä on aivan omanlaisensa.
Siitä pitää huolen eläimet joiden kanssa työskennellään. Jokainen koira / kissa on oma persoonansa joka saa kyseessä olevan tehtävän (rokotus, leikkaus, verinäyte ym.) tuntumaan uudelta ja erilaiselta. Ainoana muutoksena se että kerta kerralta ne työtehtävät vain tulevat tutummiksi ja helpommiksi, kun niitä on paljon tehnyt. (Lisätään nyt vielä että minähän en niitä leikkauksia ym. tee, vaan avustan niissä. Mutta sama tunne on varmaan eläinlääkäriopiskelijoillakin) :)
Juuri tämä on yksi niistä syistä miksi niin kovasti tykkään tästä alasta. Olisimpa vain tajunnut tämän omakseni jo paljon aiemmin.

Ihmiskeho on ihmeellinen. Olen kyllä kammoksunut verta ennen ja olettanut etten sietäisi leikkausten katselua, mutta huomatessani nyt työssäni ettei se pidä paikkaansa olen ajatellut etten minä voisi alkaa voida pahoin enään missään. Mutta mutta....
Oltiinpa tuossa aamuna yhtenä tekemässä niin tavallista ja rutiinitoimenpidettä kun vain voi; narttukoiran sterilaatiota. Ja olin nähnyt näitä leikkauksia jo monta ihan vierestä seuraten.
Suunnilleen puolessa välissä pidellessäni kohtua (tai mitälie piuhaa johon eläinlääkäri ne solmut tekee... en minä tiedä. En ole eläinlääkäri ;)  ) Eläinlääkäri kysyy minulta että tekeekö huonoa. "Ei. Ei tee huonoa" vastaan. Mikä pitikin paikkansa siihen saakka kunnes sain tuon sanottua. Sitten alkoi yllättäen korvissa humista ja näkökenttään ilmestyi niitä keltaisia laikkuja mitä näen aina ennen pyörtymistä (olen pyörtynyt kerran ja monesti meinannut). Aloin hapuilla tuolia alleni kun ajattelin että huimaus menee istuen ohi ja avustavani toimenpiteen loppuunsaakka.  Mutta  eläinlääkäri käski minut pois ja pyysi hakemaan toisen harjoittelija avuksi. Näytinkin ilmeisesti hyvin huonovointiselta, sillä tämä avustajatyökaverinikin ajoi minut pois kun olin kuulemma aivan kalpea. (olin siis jäänyt vielä seuraamaan leikkausta sivusta kun enään ei niin huimannut ja en suostunut uskomaan että olin oikeasti meinannut äsken pyörtyä)  :)

Mitä ihmettä oikein tapahtui?  En muista oliko tuo leikkaus sitten ensimmäinen jossa olin itse avustamassa vai olinko aiemmin kenties avustanut jo kastraatiossa (joka on hieman nopeampi ja helpompi toimenpide)
Mutta olin kuitenkin nähnyt leikkauksia paljon ilman minkäänlaista pahoinvointia. Ja nyt sitten meinasin pyörtyä. Annoinpa taas oikein fiksun ja ammattimaisen kuvan itsestäni. :)  No, eipä sille mitään kai voinut.
Ja onneksi tuo ei ole jäänyt tavaksi. Tämä tapaus sattui viikkoja sitten ja sen jälkeen olen ollut avustamassa monissa leikkauksissa. (Jopa paljon verisemmissäkin) ilman minkäänlaista pyörtymisen tunnetta.
Tunsin jopa kerran pientä ammattiylpeyttä kun eräs koiranomistaja joka oli ehdottomasti halunnut jäädä seuraamaan patin poistoa koiransa hännästä (ja kehunut että kyllä hän kestää) sanoikin kesken leikkauksen että nyt on mentävä pois. Ja minullapa ei tehnyt yhtään huonoa. he hee :)
 Mutta tämä sattuikin ihan sen pyörtymis jutun jälkeen seuraavana päivänä. Joten ehkä olin ylpeä pelkästään jo siitäkin että pystyin avustamaan paljon verisemmän leikkauksen alusta loppuun tuntematta huonoaoloa.

Töihin on tällä viikolla sadellut paljon joulukortteja yrityksiltä ja asiakkailta ja niitä ollaan kiinnitelty seinälle sitä mukaan. Olisikohan  minunkin pitänyt muistaa Pimua hoitaneita eläinlääkäreitä? (Ne on kyllä pääasiassa nuo kaksi eläinlääkäriä meillä.... että niillehän voisin vaikka suullisestikin sen kiitoksen heittää koska vaan :) ) Toijalan eläinlääkäriasemaakaan en ole koskaan tajunnut kortilla muistaa vaikka ne sentään korjasivat Pimun jalan (lähes) toimivaan kuntoon.
Tänään saatiin joululahjojakin. Me harjoittelijatkin vaikka ei olla vakituista porukkaa. Lahjat olivat kaikilla samanlaiset (Pienet, stockmannin lahjapakettiin pakatut ja kolisevat).
Minä en voinut vastustaa kiusausta, vaan avasin paketin heti kotiin päästyäni. Mutta en paljasta sisältöä siltä varalta että jompikumpi työkavereistani sattuisi näille sivuille eksymään (he avaavat pakettinsa vasta aattona).
Pakkasin lahjan takaisin pieneen laatikkonsa. Miksihän? avaan sen uudestaan aattona? Ihan hölmöä...
Mutta niin varmaan kuitenkin teen.... :)