Lauantaina tapasin luokkakavereita puolentoistavuoden tauon jälkeen. Meillä oli pienimuotoiset pikkujoulut Oulussa, jonne matkustin 5h yhteen suuntaan ja toiset samanlaiset seuraavana päivänä takaisin Tampereelle. Mutta kyllä tuon luokkaporukan vuoksi on valmis moiseen ajalliseen (ja rahalliseen) uhraukseen. Kaksi vuotta Louella eläintenhoitaja opinnoissa olivat elämäni parhaimpia.
Koirat jäivät kotiin miehen kanssa.
-------------------

Toissaviikonloppuna sain karvaasti todeta että työ häiritsee harrastuksia. Olin odottanut jo viikkoja (kuukausia?) greyhound racing liiton Gaalaa, joka kerrankin järjestettäisiin tässä ihan Tampereen lähellä. Paneelikeskutelun aiheetkin olivat todella mielenkiitoisia (etenkin jalostusosio). Tai siis olisivat olleet. Minähän en sitten koko gaalaan päässyt, kiitos töiden. Tosin omaakin mokaa oli mukana...unohdin pyytää sen lauantain vapaapäiväksi, vaikka olin tiennyt tapahtumasta jo kauan. Kunnon kantapäänkautta oppia taas kerran. Mutta toisaalta olen havainnut sen tehokkaimmaksi, että enpä mokaa näin enään toista kertaa...
--------------

Tosca alkaa pian myös näyttämään ratagreyhoundilta. Se on pudottanut karvansa reisiltä jo reilusti. Ei ollenkaan kiva juttu minusta. Eniten sen kosmeettisen haitan vuoksi, koiraa se ei tunnu häiritsevän.
Niin ja kaikki ratagreythän eivät ole reisikaljuja. Mutta toiset ovat, siksi tuo ensimmäinen lause.
Reisikaljun uskotaan johtuvan kilpailu- ja treenikauteen liittyvän stressin aiheuttamasta hormooniepätasapainosta. Tämä vain pahentui vasta kisakauden loputtua, joten enpä sitten tiedä.
Voisi viimeistään keväällä rokotusten yhteydessä pyytää ottamaan kokeita koirasta, niin saataisiin suljettua pois ainakin kaikki fyysiset vian aiheuttajat. Voisi sitten varmuudella ainakin sanoa tämän olevan sitä normaalia reisikaljua.