Tehdäänpä jonkinsortin tiivisyhteenveto kaksivuotisesta koulustani. Mitä opin, kannattiko käydä.

Reilu kaksivuotta sitten tajusin että leipänsä voi tienata myös jollain tapaa koiriin liittyvällä tavalla. Koira-ala on tainnut olla räjähdysmäisessä kasvussa lähivuosina, sillä esim. yläasteella moinen ei käynyt edes mielessä tulevia opintoja miettiessä. Kun ei todistus (eikä mielenkiinto) riittänyt lukioon ja eläinlääkäriksikään. Mutta parempi myöhään kun ei milloinkaan...

Etsin netistä ja työvoimatoimiston oppaista joka ainoan koulun mikä edes hieman sivusi koiria. Löytyi muutama eläintenhoitajan ja pieneläinhoitajanopintoja tarjoava koulu, ja hain niihin kaikkiin.

 Ongelmakoirat ja niiden "parantaminen" on aina ollut lähellä sydäntä, ja tästä syystä etsin erityisesti koulua missä olisi käsitelty paljon koiran kouluttamista ja käyttäytymistä. Kouluja tähän tarpeesen oli vain yksi; Kannuksen maaseutuopiston kennellinja (+koiranomi- koulutus, mutta se ei ole opetushallituksen hyväksymä). Jälkeenpäin olen kuullut että Kannukseen otetaan ensisijaisesti pelkän peruskoulun käyneitä, mikä ainakin osaltaan selittää sen ettei tullut edes kutsua haastatteluun.
Louelle kutsu tuli, ja noin viikon kuluttua haastattelusta onnittelukirje sisään pääsemisestä. Ja otin kutsun vastaan.

Olin omistanut oman koiran vasta n. kaksi vuotta, mutta lukenut koirakirjoja ala-asteelta lähtien. 17 vuotiaana olin käynyt dogsitter-kurssit ja hoitanut ihmisten koiria siitä lähtien. Ja uskoin tietäväni koirista paljon.
Koulussa sai kuulla paljon sellaista mistä ei ollut ennen kuullutkaan, ja työharjoitteluissa oppi lisää vielä sellaisistakin nippeli tietotaitoa mistä ei edes koulussa puhuttu (esim. eläinlääkäriasema). Ja nälkä kasvoi syödessä; Jos ennen koulua halusin oppia vain kouluttamisesta ja käyttäytymisestä, niin pikkuhiljaa halusi tietää kaiken genetiikasta, tautiopista, ruokinnasta, kasvattamisesta, hieronnasta, fysioterapiasta jne.
Koulu antoi hyvän perustietämyksen kaikesta. Mutta varmasti lähes jokainen aihe noista erikseenkin on niin täynnä tietoa, että opittavaa riittäisi vaikka kuinka paljon lisää. Ja nyt tämän koulun seurauksena minua siis kiinnostaa aivan kaikki, enkä yhtään tiedä mihin tästä jatkossa suuntautuisi...

Mitä enemmän oppi, sitä nöyremmäksi oikeastaan tuli.
Koskaan ei voi tietää kaikkea, ja toisten mielipiteitä kannattaa kuunnella. Niistä voi oppia, vaikka ei itse olisikaan samaa mieltä ja ainahan voi huomata olevansa itse sittenkin väärässä (uutta tietoa tulee, ja vanhoja käsityksiä kaatuu..).
Tämä on ehkä tärkein asia mitä olen oppinut. Vaikka mitään muuta ei sitten koko koulusta päähän jäisikään, niin tämän tahdon muistaa aina. Omasta tietämyksestään voi tulla niin sokeaksi ettei suostu myöntämään olevansa väärässä sittenkään vaikka tietäisi näin jo käyneen.

Sivussa on tullut myös huomattua että rohkeus ilmaista omia mielipiteitään esim. koirafoorumeilla on kasvanut :-o
Liekö yhtenä syynä tiedonmäärän kasvu (ja uuden tiedon hankinnan halun kasvu). Koskaan aikaisemmin en ole oikeastaan uskaltanut ottaa kantaa nettikeskusteluihin, varsinkaan kovin tulenarkoihin aiheisiin (käyttö vs. näyttelylinja, koirien typistäminen, pakotteet koulutuksessa jne. jne.)
Mutta nyt niistä tulee väännettyä vähänväliä. Suhteellisen uutena, ja intoa täynnä olevana harrastajana (niin ja ammattilaisenakin, vaikka vielä en sellaiseksi itseäni tunne) en koe noita loppuun käsitellyinä ikuisuuskysymyksinä vaan jaksaisin väännellä ja käännellä asioita loputtomiin. Suokaa se ilo siis minulle. Kyllä minäkin joskus kyllästyn :-D
Osallistun muuten tänä(kin) kesänä Koirat.com foorumin viikonloppuleirille (sekä mahdollisesti Tampereella järjestettävään foorumilaisten supermiittiin). Että näin ne foorumit vievät mennessään ihan oikeankin elämän :)

Toscan treenaus ja rataharjoitukset on myös käynnissä jo. Koulu ja näytöt tosin veivät siltäkin aikaa niin että myöhässä varmaan ollaan kunnon kehityksen ym. suhteen, mutta jos nyt tänä kesänä edes soolokokeen ja ryhmäkoejuoksut läpi saisi, niin olisin enemmän kuin tyytyväinen.
Ensi keskiviikkona Tosca juoksee 280m kopista lähtien ja sille otetaan myös aika. Kasvattaja oli sitä mieltä että ensi viikolla sitten suoraan sooloon, mutta itse olen pessimistinen tarkoituksella. En tahdo pettyä liian suurista odotuksista (kun Pimunkin kanssa kävi niinkuin kävi).