Ajattelin esittää joitakin omia ajatuksiani  tästä ajankohtaisesta aiheesta. Ajatukseni on koostettu niiden asioiden pohjalta mitä itse olen koirista ja rodusta (pääasiassa netin ja koiranomistajien kautta) oppinut.
Jos haluat jostakin asiasta esittää oman mielipiteen, tai jopa haukut, niin ole hyvä vain. Kommentti laatikko on juuri sitä varten ;-)

Jokainen koirarotu on tehty omaa tarkoitustaan varten, niin että jotakin ominaisuuksia on painotettu jalostuksessa enemmän kuin toisia. Yksinkertaistettuna siis pariutumaan on valittu juuri ne koirayksilöt, jotka ovat parhaiten tehtävässän menestyneet. Yhdistämällä sukupolvi toisensa jälkeen vain näitä tietyn tyyppisiä koiria, ollaan luotu yhdennäköinen (tietyt fyysisetominasuudet vaativat myös tiettyjä ulkoisia ja rakenteellisia piirteitä), juuri haluttuun tehtävään sopiva koirajoukko. Siis rotu.

Chihuahuan historia seurakoirana on pitkä. Sen on haluttu viihtyvän sylissä ja ihmisten seurassa (sen kokokin on jalostettu tähän tarkoitukseen sopivaksi).
Bordercollien on tarvinnut olla oma-aloitteinen ja totella salamannopeasti käskyjä, joita se on lammaspaimenelta saanut.
Suomenajokoiralta odotetaan taitoa löytää saaliin jälki, ja ajaa se omistajan luo.
Vinttikoira on myös metsästyskoira, mutta peräisin alueilta joissa sen ei ole tarvinnut käyttää nenäänsä, vaan on riittänyt että se näkee saaliin kaukaa ja juoksee tarpeeksi lujaa saadakseen sen kiinni. Amerikanpitbullterrierin (joka siis rotuna on noussut kärkeen koiratappeluasiassa) on täytynyt olla vahva, rohkea ja korkealla kipukynnyksellä varustettu...siis juuri sopiva viihdyttämään ihmisiä härän ja koiran, tai kahden koiran välisen koiratappelun muodossa.

Koiratappeluiden tullessa julkisuuteen Suomessakin, tuli perässä (kenties rodun maineen pelastamiseksi) ilmiö, jossa amerikanpitbullia \"mainostetaan\" helppona ja kivana kotikoirana.
Amerikanpitbullin historiassa painotetaan paljon myös sen taustaa työkoirana, jossa tehtävässä rotu on myös toiminut menestyksekkäästi. Suomen amerikkalaisperäisten työkoirarotujen harrastajayhdistys (sathy ry) ei esimerkiksi mainitse apbt:n (AmericanPitBullTerrieri) rodun historiassa sanallakaan koiratappeluita. Yhdistys selvästi haluaa puhdistaa rodun mainetta ja tuoda esiin sen hyviä puolia; mm. suunnatonta ihmisrakkautta, josta rotu myös tunnetaan.

Koiria on jo vuosituhansia sitten jalostettu tappeluita varten (Eikä amerikanpitbull ole todellakaan ainoa rotu jonka historiaan koiratappelut kuuluvat). Tänä päivänä näiden entisten taistelukoiratotujen jalostus kuitenkin painottaa samoja asioita kuin mitä minkä tahansa muunkin rodun; niiden tulee olla sopeutuvia elämään ihmisten ja muiden eläinten kanssa, niiden tulee olla koulutettavissa, eivätkä ne saa olla aggressivisia. Hyvällä kasvatuksella niistä saadaan juuri tälläisiä.

Mutta amerikanpitbullilta löytyy yhä myös tarvittavat ominaisuudet koiratappeluihin. Toinen joukko \"harrastajia\" myös edelleen kasvattaa niitä taisteluominaisuuksia nostaen ja silmällä pitäen, kuten olemme saaneet BBC.n kohudokumentistakin todeta.
Apbt:n omistajat ja rotujärjetöt tuntuvat yrittävän pyyhkäistä koko asian maton alle, mikä on toisaalta täysin ymmärrettävää...kuka tahtoisi omasta rodustaan laissa kielletyn, ihmisten vihaaman ja pelkäämän? Varsinkin jos koira kotona on mitä rakkain, kiltein ja ihanin lemmikki.
Mutta ihmiset kyllä tietävät rodun historian koiratappelukoirana, ja nyt myös senkin että tätä laitonta toimintaa harjoitetaan yhä. Apbt ihmisten hyssyttely ja asian kieltäminen saa aikaan vain hämmennystä ja aletaan helposti jopa kuvitella kaikkien rodun harrastajien ainakin tukevan toimintaa, jolleivat itse sitä harrasta.
Historialle ei mitään mahda, vaikka rodusta aidosti välittävät haluaisivatkin varmasti. Taistelukoirahistorian unohtaminen kokonaan ei kuitenkaan ole oikea suunta parantaa rodun mainetta Pahimmillaan siitä voi seurata vain lisää ikävyyksiä ja pahaamieltä.

Rotua ollaan puolusteltu myös sillä, että mistä tahansa koirasta saa tappelukoiran ja pitbull rotu on vain yksi tämän kyseenalaisen lajin harrastajien uhri. Totta osittain....(Kuten jo aiemmin mainitsin; taistelukoirahistoriaa on muillakin roduilla)
Melkein mikä tahansa koirayksilö kyllä hyökkää ja taistelee jos se saatetaan tarpeeksi ahtaalle, tilanteeseen jossa sen vaihtoehdot ovat joko puolustautua tai kuolla. Mutta toisilla roduilla tämä hyökkäys/puolustus kanta saadaan esille jo paljon vähemmälläkin.

Väitän että greyhoundista ei helpolla taistelijaa tehdä. Rodulle on ominaista enemmin väistää ja välttää konflikteja toisten koirien kanssa, kuin vastata haasteeseen. Tämä on itseasiassa tosi elämässä todettukin molempien koirieni kohdalla.
Taistelukoirahistorialla varustettu rotu taas omistaa aivan toisenlaiset valmiudet selvittää välinsä toisen kanssa. Ne eivät ehkä nykyisin ole luonnostaan mitään riidan haastajia, mutta jos niille tullaan haastamaan riitaa, ei perääntyminen ole vaihtoehto. (Kummassakin tapauksessa pitää kuitenkin muistaa yksilöiden väliset erot! Maailmassa hyvinkin varmasti on olemassa enemmin pakenevia, kuin taistelevia pitbulleja, niin kuin taisteluun ennemmin kuin pakenemiseen ryhtyviä greyhoundejakin)

Tästä syystä rodun mainostaminen kilttinä, helppona ja lempeänä lapsiperheen koirana on hieman kyseenalaista. Vaikka epäilemättä pitbull siihenkin rooliin sopii (tästähän on todisteena monet videot ja kuvat netissä, joissa pitti poseeraa lasten keskellä ym. perhetapahtumissa). Minusta pitbull ei todellakaan ole jokaisen ihmisen koira. Miksi sen edes pitäisi? Pitbull ihmisten on turha tuohtua asiasta. Ei esim. dobermannin tai muun arvostetun, mutta vaativan rodun kasvattajatkaan myy pentujaan kenelle vain. Jos perhe hankkii ensimmäistä koiraansa, ja haluaa pääasiassa lemmikin, vastuunsa tunteva kasvattaja ehdottaa heille toista rotua.

Ei amerikanpitbull ole mikään tappaja. Itse näen sen vain yhtenä rotuna muiden joukossa, jolla on myös oma historiansa joka on otettava jossain määrin huomioon sen kanssa eläessä, aivan niin kuin muillakin roduilla.
Ihanne tapauksessa voidaan sanoa pitbullin oleen taistelukoira, nykyisin aktiivinen ja mukava harrastuskoira. (Tähän ihannetilaan vain on vielä matkaa, jos koiratappelut ja tappelukoirien jalostus jatkuu)
 
Koiratappeluhistoria ei saa olla syy kieltää ja tappaa jotakin rotua sukupuuttoon. Se mikä kieltää ja \"tappaa\" pitäisi, on koiratappelut.