No niin, luodaanpa elokuultakin tänne edes jokin kirjoitus, kun tänään vielä ehtii. Yritän kuitenkin olla enempi syylistymättä "turhaan" kirjoitteluun, kuin harvakseltaan kirjoitteluun. Kukaan ei jaksa varmasti lukea päivä toisensa jälkeen "Kävin tänään pitkällä lenkillä koirieni kanssa ja kauppaankin pitäisi tästä ehtiä...Tänään voisin vuokrata jonkin leffan, ihan niin kuin viimeviikonloppunakin ja blaa blaa blaa"- kirjoittelua. Kirjoitan siis mieluummin harvemmin, mutta laatua (Laatu-käsite tosin saattaa vaihdella ihan lukijastakin riippuen ;-) )

Toscan koppitusongelmat alkavat olla pikkuhiljaa voitettuna. Edellisen kirjoituksen jälkeen ollaan siis toimittu niin, että kopitus on tapahtunut takaluukku auki, ja olen itse pitänyt koirasta kiinni. Seuraavaa vaihetta mietimme radalla parin kokeneemma harrastajan kanssa, ja muutamasta vaihtoedosta päädyimme kopittamaan sen normaalisti niin, että minä menin huhuilemaan koiraa etuveräjän puolelle niin että Tosca myös näki minut. Sitten viehe äkkiä liikkeelle, ja väistin veräjän edestä hetkeä ennen sen avaamista. Tämä toimi, eikä Tosca koittanut kääntyä ympäri. Toimimme samoin seuraavissakin harjoituksissa.

Sen jälkeen, 8.8 harjoituksissa, uskaltauduin laittamaan Toscan soolokokeeseen, jossa se juoksisi myös ensimmäisen kerran 480m. matkan. Alku ei luvannut hyvää; Tosca pyristeli vastaan koppiin menossa, ja kopissa olevasta raosta näin sen kääntyvän ympäri. Mutta sillä hetkellä kun viehe lähti liikkeelle, Tosca ilmeisesti tajusi jotain, sillä se kääntyi uudestaan ympäri! Nyt oikeinpäin ja nokka menosuuntaan siis.
Kopista se lähti komeasti, ja juoksi Soolonsa aikaan 30.07. Läpi meni!

Seuraava vaihe olisikin harjoitella ryhmässä juoksemista ennen kahta ryhmäkoejuoksua.
Kahdet treenit meiltä jäi väliin. Ensin Kaupissa vuotaneen vesiputken vuoksi (vesi huuhtoi mennessään melkein radankin: Kuvia. )
Ja sitten siellä pidettävän match shown takia.

Osallistuin Toscan kanssa sitten aikamme kuluksi tuohon mätsäriin, josta ei menestystä tullut. Jostain kummasta koirat kyllä tietävät milloin on sellainen tilanne, jossa omistaja ei kehtaa pistää koiraa kunnolla ojennukseen huonosta käytöksestä; taas sain huomata, kuinka Tosca käytti tilanteen hyväksi hyppimällä ravissa joka toisella askeleella kenguru loikkia ja näykkimällä minua hihasta (kehän ulkopuolella liikkeitä harjoitellessa meni loistavasti). Tuomari antoi tähän ongelmaan hyviä vinkkejä ja seuraavassa ryhmäkehässä ongelmia ei enään ollut. Mutta ei siis tullut mitään voittoakaan (mikä ei välttämättä ole pelkän käytöksen syytä).

Tästä kasvoi taas hetkeksi pieni mätsäri into, ja seuraavalla viikolla olimme Pimun kanssa kahdessa eri match showssa. Päädyn useimmiten aina Pimuun, jos vain yhden koiran olen ajatellut viedä...Tosca viimeisimmän perusteella kaipaisi enemmän harjoitusta, mutta Pimun kokemus ja rauhallinen ensiimtyminen on aina varmempi valinta :)

Viime keskiviikkona koitti viimein taas ratatreenit. Mutta ikävä kyllä juoksukaveria en ollut Toscalle löytänyt, eikä radallekaan saapunut sopivaa, joten se juoksi 480m yksin. Aika parani edellisestä: 29.89.
Ja tällä kertaa se ei tehnyt elettäkään kääntyäkseen kopissa, vaikka vastaan laittoikin vanhaan malliin, ja jäi ensin istua kököttämään koppiin selkä ovea vasten...kuullessaan vieheen lähtevän liikeelle, se kuitenkin meni etuveräjälle ja kuopi sitä tassuillaan "Portti auki! Mä haluun pupun!".
Uskon että se nyt on viimein ymmärtänyt, ettei juoksemaan mennä kuin kopin kautta, ja parempi olla kääntymättä, koska ulos ei tulla kuin etuveräjästä.
Ensi viikolle sain sovittua juoksu kaverinkin, joten ollaan askeleen lähempänä seuraavaa tavoitetta.

Itse olen kehittynyt huononlaisesti tavoitteessani saada töitä. Työttämän elämää siis elän yhä. Mutta aloitan työmarkkinatuella harjoittelun sielä samassa Mustissa ja Mirrissä, missä olin kouluaikananikin. Harjoittelu on hyvä juttu, mutta mieluiten sitä kuitenkin ihan oikeisiin töihin menisi...voisi viimeinkin alkaa suunnittelemaan ajokortin hankintaa (Aloitin jo säästämisen pieneen peltirasiaan...kasassa on minulla on "jo" 20senttiä. Alku sekin). Köyhyys ei ole ilo, vaikka joskus se naurattaakin.

Koirat.com-leiri oli ja meni heinäkuun lopussa. Mahtava viikonloppu niin itselle kuin koirillekin. Koirat nauttivat juoksemisesta pelloilla ja merenrannassa Haukkuapajan saunalla.
Leirillä pääsimme kokeilemaan myös verijälkeä, jossa Tosca osoittautui ilmiömäiseksi. Innostuin itsekin lajista, ja etenkin siitä, että siitä tulee pian avoin kaikille roduille myös virallisesti. Tästähän voisi tulla toinen harrastuksemme. Verijäljen tekeminen on myös huomattavasti miellyttävämpää kuin "makkara jäljen", jossa saa kyykkiä makkaranpaloja joka ikiselle askeleelle.
Leirin kuvat ilmestyvät galleriaani.

Aloitan vetämään tämän syksyn dogsitter-kurssia. Aiemmin olen ollut 4H:lla kerhon-ohjaajana, ja tykkäsin hommasta, joten kurssien vetäjäksikin oli helppo päätyä. Oma koulutukseni antaa siihen tiedon puolelta sopivat valmiudet, ja tulenkin käyttämään kurssi materiaaleissa paljon omia opiskelumateriaalejani.