Lauantaina Pimu oli Oulun kansainvälisessä koiranäyttelyssä. Ilmoitin sen sinne, kun sain tietää, että oltaisiin porukalla menossa sinne, ja muutaman muunkin opiskelijan koira oli ilmoitettu mukaan. Autottomana koiranomistajana näyttelyyn pääseminen on ollut aina niin vaikeaa, että täytyihän tämä tilaisuus hyödyntää. Vaikka Pimu ei olekaan mikään näyttelykoira, minusta on silti hauskaa viedä se arvoitavaksi :)

Pimun menestys oli odotettua huonompaa. Enkä minä edes odottanut siltä oikein mitään :) Tanskalainen tuomari ei pitänyt lainkaan juoksijalinjaisesta otuksestani. Pimu sai keltaisen nauhan. (Seuraavaksi "paras" harmaan jälkeen. Harmaa = hylätty) Arvostelu itsessään oli mallia "liikaa sitä ja liian vähän tätä" Lisäksi valitettiin liian pitkistä kynsistä. ööh.......
Eipä siinä muuten mitään, mutta kun leikkasin Pimun kynnet juuri edellisenä iltana. Miten lyhyeksi ne oikein pitäisi napsaista? Niin että veri tirskuu leikatessa? Sillä sen lyhemmäksi Pimun kynsiä en saa, kuin ne nyt on. Sitä paitsi pitkät kynnet antavat paremmin pitoa radalla.
Ja tästä tullaankin yhteen parhaista väittely aiheista; Näyttelylinjainen vai käyttölinjainen? :)

Itse olen aivan ehdottomasti käyttölinjan puolella. Rodun alkuperäinen tarkoitus on se, mitä tekemään se on jalostettu aikanaan. Käyttötarkoituksen tulisi näkyä sen ulkonäössä ja sillä pitäisi yhä edelleen olla mahdollisuudet toimia siinä tehtävässään mihin se on luotu (tai jossakin vatsaavassa, uudessa tehtävässään. Monien rotujen oikeaa käyttötarkoitustahan ei välttämättä enään ole olemassakaan).

Englanninvinttikoira on jakautunut niin jyrkästi kahteen eri linjaan, että juoksijan ja näyttelylinjaisen risteyttämällä ei saada aikaiseksi muuta kuin koira, joka ei ole hyvä juoksemaan, eikä ikinä pärjää näyttelyissä. Nämä kaksi linjaa ovat myös jakaneet harrastajat aikalailla kahtia. Näyttelyihmiset pitävät juoksijoita rumina ja toisinpäin. Minusta näyttelylinjaiset ovat kyllä hyvin kauniita, mutta eivät mitään greyhoundeja. Minulle greyhound on se maailman nopein koira. Kiihkeä saalistaja, joka juoksee uskomattomia aikoja radalla. Näitä "kriteerejä" ei taida yksikään näyttely grey täyttää.

Monet puolustavat näyttelylinjaa vaihtoehtona niille koiranomistajille, jotka eivät halua harrastaa koirallaan rodun alkuperäistä tarkoitusta, vaan haluavat mukavan lemmikin (jota käyttää näyttelyissäkin). Mutta miksi ihmeessä pitäisi silloin saada vaikkapa sakemanni? joku metsästykseen tarkoitettu spanieli? Tai se greyhound...?.
Jos haluaa pelkän näyttelykoiran, niin miksi ei kelpaa joku seurakoiraksi alunperinkin tarkoitettu? (tai joka nykyisin on niin vahvasti seurakoira, ettei sen entisaikojen vahvaa metsästys tms. viettiä enään juuri ole). Minusta koirarodut ovat upeita juuri siinä alkuperäisessä käyttötarkoituksessaan, enkä voi ymmärtää miten esimerkiksi juuri greystä on tullut erillinen näyttely versio. Juoksijat itsessäänkin ovat jo niin upeita, ettei niistä mitään muunnosta olisi kaivattukaan. :)

Tämä aihe on koirapiireissä melko tulenarka. Sen huomasin jo koirat.com:issa aloittamassani keskustelussa. Mutta mikäli keskustelu osataan pitää asiallisena, niin toisilta voi myös oppia paljon heidän näkemyksien kautta. Se on kaikkein hienointa koira foorumeissa. Tästä koirat.com  keskustelusta en paljon uutta oppinut, mutta toisten mielipiteitä oli silti hieno kuulla......
Olen kai jo niin pinttynyt käyttökoiraihminen. :) Se ei silti tarkoita ettenkö pitäisi näyttelykoirista tai näyttelyistä. En vain ymmärrä rotujen linja jakautumista....