Nyt on päivystykset ohi. Sain pehmeän aloituksen niihin, kun olin vain maanantaista torstaihin. (Vaihdoin viikolopuksi vuoroa erään opiskelukaverin kanssa, kun hänelle ei käynyt ensiviikonloppu, jolloin hänellä olisi päivystystä)

Lauataina olimme pienellä porukalla käymässä Kemissä match showssa. Pimu osallistui tietysti myös. Jotain hyötyä on ilmeisesti pienistä näyttely harjoituksistamme ollut; Pimu käyttäytyi ja esiintyi nätisti ja oli sinisen nauhan saaneista neljäs. Ihan BIS voitto meille. Yleensä kun ei olla saatu yhtään mitään. Joku kaikille jaettava lohdutuspalkinto vain  :) Sen suurempaa menestystä ei tällä kertaa tullut muillekaan mukana olleista koiristamme. Mutta seinänaapurimme koira pärjäsi himpun verran paremmin; se tuli sinisten kolmanneksi :) No, ensi kerralla parempi menestys kaikille.

Illalla olin tupareissa, jotka pidettiin tuossa naapuri talossa, kun yks opsikelija pariskunta muutti sinne päärakennuksen kämpästään (eli muutaman sadanmetrin päästä). Täällä välimatkat on muutenkin hassu käsite. Kemistä ajattelee, että sehän on ihan vieressä (sinne on n. 40km) ja sitten taas voivottelee pitkää matkaa kun pitäisi sohvanpohjalta nousta viemään pyykit päärakennuksen pesutupaan 300m päähän :) Tupareissa oli hauskaa vaikka jostain kumman syystä väsytti ja oli jotenkin tympee fiilis, vaikka illanistujaisissa itsessään ei ollutkaan mitään vikaa. halpis siiderikin alkoi tökkiä pahasti jo kolmannen jälkeen. Yöks hyi hyi...... No, ei sitä aina voi jaksaa..

Tänään oli terveystarkastukset. Sain jäykkäkouristus rokotuksen, kun entinen vanhenee tammikuussa. Ja nyt on koko käsivarsi kipeenä :/ Eli ei mennä tänään kutosalille.

Tällä viikolla meillä on aiheena etiikka ja eläinsuojelulainsäädäntö. Mitään muistiinpanoja ei kuulemma tarvitse pahemmin tehdä, mutta pari A4.sta tuli silti kirjoitettua. Mielenkiintoinen aihe ja jää paremmin mieleenkin kun kirjoittaa. Olen myös harkinnut käyväni joskus itsekin SEY:n eläinjuojeluvalvoja kurssit ja alkavani eläinsuojeluvalvojaksi. Eli aihe kiinnostaa senkin takia erityisesti.

Nyt olen tosissani alkanut haaveilla toisesta koirasta, kun muutan omaan asuntoon  Tampereella poikaystävän kanssa, ja äiti haluaa kuitenkin pitää Pimua myös hänen luona.  Miksi en siis samantein antaisi Pimua hänelle kokonaan asumaan jos siitä ei ole ratakoiraksikaan?

Kuulostipa rumalta minun sanomakseni. Miksi en antaisi samantien hänelle, jos siitä ei ole ratakoiraksikaan. Minä kun näen aina punaista, jos joku pitää koiraa niin esineenä, ettei halua sitä pitää, jos se ei menesty. No, mutta tämä tapaus on kyllä poikkeus siinä mielessä, etten todellisuudessa edes luopuisi Pimusta. Se asuisi yhä myös minun luona, aina kun äiti olisi yövuorossa tai hänellä olisi muuta menoa. Vosin myös vapaasti harrastaa sen kanssa muita juttuja esim. tokoa, jos se osoittautuisi niihin sopivaksi.  

Me ollaan myös käyty äidin kanssa melkoiset taistelut siitä, kummalle Pimu lopulta jää kun minä  muutan pois. Joten tämä voisi olla kaikinpuolin hyvä ratkaisu. Pimu olisi minun, mutta saisi elellä myös äidin kulta mussukkana. Äiti maksaisi Pimun ruoka kuluja, niin säästyisin kahden koiran aiheuttamilta tuplakuluilta. Hienoa :) Kunhan vain saisin tehtyä tarpeeksi selväksi, ettei jokaista pullaa ja leipäpalaa tarvitse antaa Pimulle vain siksi, että se katsoo niin anovasti. Muuten se muistuttaisi seuraavalla kerralla sen tavatessani jotain aivan muuta kuin vinttikoiraa....

GRL:n pentupalstalla oli suunniteilla olevien pentueiden joukossa pari todella kiinnostavastaa yhdistelmää.... aijai. Ei saisi eksyä pentupalstoille. En todellakaan ole vielä 100% varma, sopiiko uusi koira elämäni kuvioihin juuri nyt. Todennäköisesti ei... Ja kaikki käy kuitenkin aina niin äkkiä kun jostain todella innostun. Hups vain, ja olenkin taas pennun omistaja :/