Tänä aamuna sain kokea ensimmäisen kerran jokaisen (vintti)koiranomistajan painajaisen.

Aamuisella pikapissatuslenkillä poikkesin viereiseen metsään, ja ennen kun ehdin tajuta yhtään mitään, minulla oli kädessäni yksi talutin vähemmän. Toscasta ja jäniksestä näkyi vain peräpää, ja pian ei sitäkään.

Lähimetsämme ei ole iso (siltä kohtaa), ja pian kuulenkin kimeän kiljahduksen (Toscako? Kolhaisiko se itsensä johkin...vai jäikö auton alle? En sillä hetkellä ollut varma miten lähellä on autotie. Vai olisiko ääni sittenkin lähtenyt jäniksestä?)

Lähdemme Pimun kanssa siihen suuntaan mihin Tosca katosi.
Pian tuli vastaan jyrkkä pudotus, jonka alla jatkuu kaistale metsää ja kävelytie. Pudotus oli liian jyrkkä käveltäväksi alas, joten joudun kiertämään hieman loivemman alastulon löytämiseksi. Ainakaan autotie ei ollut niin lähellä kuin pelkäsin...se olisi ollut vasta kävelytien toisella puolella olevien kerrostalojen takana.

Seuraava ajatus Toscaa huudellessa (Toscaa missään näkemättä) on että se on pudonnut alas.
Ja näin totean käyneen, kun lopulta näen Toscan jyrkänteen alla kävelemässä. Se on kuullut kutsuni, ja yrittää nyt nousta jyrkkää rinnettä luokse. Siinä tietenkään onnistumatta.
Loivempi pudotuskohta onneksi löytyy, ja tulen sen Pimun kanssa alas.
Jalkoja ei voi Toscalta poikki olla, koska paino jakautuu normaalisti kaikille jaloille, eikä Tosca onnu.

Palaamme kotiin, ja tiedän etten enään ehdi bussiin. Soitto työkaverille siis että myöhästyn. Onneksi kaikki työkaverit ovat koiraihmisiä, joten ymmärtävät ehkä tälläisen syyn.


Iltalenkillä tarkastelen Toscan liikkumista paremmin. Ontumista ei näy, mutta jotenkin erilaisempaa liikkuminen on (jäykempää? aristusta jossain?).
No, todennäköisesti olisi minullakin jos olisin aamulla lentänyt alas n. 3m-5m (?) pudotuksen.
Sisällä käyn vielä jalat ja selän läpi käsin, mitään löytämättä.
Lavan kohdalta löydän verinaarmun. Ja tarkemmalla katselulla mustan karvan alta löytyy mustelmia sielä ja täällä. Ei ihme jos kävely on vähän jäykkää.

Rakas Pöykky raasu.
Seuraillaan vointia.
Nyt ainakin tuntuu että säikähdyksellä vain päästiin.
Myytäisiinköhän jossain jänistutkaa joka hälyttäisi joka kerta kun jänis on jossain näköetäisyyden päässä (ennen kun koirat huomaavat sen).