Tänään olen saanut vastuulleni hoitolan päivystys puhelimen. Ekan kerran se soikin jo heti kahdeksalta aamulla. Eräs koiran omistaja kertoi koiriensa saapuvan tunnin kuluttua. Sitten puhelin onkin soinut aina välillä pitkin päivää. Onneksi asiat eivät ole olleet mitään kovin mutkikkaita. Vain jotain ilmoitusluontoisia asioita ja pari soittoa koulun omalta henkilökunnalta koskien millon mitäkin.

Kauheeta, kun ei tunne vielä hoitolan rutiineja ja asioita läpikotaisin. Joka kerta puhelimen soidessa sitä pelästyy. "apua! kuka sielä nyt on? mitä sanon?" Varsinkin jos lähellä on muita. Esimerkiksi meitä vuoden verran enemmän opiskelleita eläintenhoitajaopiskelijoita. Pelkää tekevänsä jonkin jätti mokan kaikkien kuullen. Tosi tyhmää, kun tuo puhelimeen vastaaminen ja koiran hoidoista sopiminen on jo ennestään niin tuttua (4H-dogsitterinä toimiessani). Epävarmuus siitä, miten kuuluu toimia saa aikaan aina tämä ilmiön... Pitää vain kärsivällisesti odottaa, että joskus minullakin on sen verran tietoa ja taitoa, ettei puhelimeen vastaaminen ole enään niin kauhean jännä juttu :)

Mutta kohta taas ruokailun kautta koirahoitolan ruutineihin....